perjantai 28. marraskuuta 2014

Huh.

Ompas tänne mukamas niin vaikeaa tulla kirjoittamaan. On sitä ja on tätä ja tuotakin pitäisi tehdä ja ainiin siivotakkin pitäisi ja ja ja...

Mutta niinhän se on, että aika on rajallista. Ei vaan kerkiä joka paikkaan. Ja mie oon tullut siihen tulokseen, että työt häiritsee tätä vapaa-aikaa kovin :D Ei siinä, tykkään työstäni! BTW, oon viime kirjotuksen jälkeen alottanut uuden työn, jossa kyllä viihdyn =) Työkaverit on mahtavia ja "asiakkaat" myös :) Ihanaa kun saa työskennellä samassa kaupungissa kuin asuu, se on ihan uusi juttu miulle <3 Työmatkakin olisi pyöräilymatkan päässä, mutta onhan se hitto vie niin paljon helpompaa startata se auto ja hurauttaa töihin kuin pyörällä sitkuttaa. Eikä siinä, tykkäisin (kesällä, aurinkoisina päivinä) pyöräillä töihin mutta kun mie en vaan osaa ajaa hitaasti! Pitää sotkee tuhatta ja sataa ja sitten ollaankin ihan hikimärkänä loppupäivä. Niin ja pahan hajuisena. Onko sitten kivaa. No ei ainakaan työyhteisön muilla jäsenillä... Joten olen siis ulkoistanut tuon homman muille. Minä keskityn autolla ajamiseen. Pitäähän sekin jonkun tehdä. Ei tää maailma vaan niin pyöri että Hanna ajaa pyörällä ja Esko ajaa pyörällä ja Kaisa ajaa pyörällä.. Täytyyhän jonkun autojakin käyttää.

No mutta, mitäs muuta. Hmm. Tällä hetkellä olen Imatralla. Oton vanhempien kissan "vahtina". He ovat siis reissussa. Melko huono vahti kyllä olen, sanoisin. Issu, eli siis tämä kissa, vihaa miuta. Miksi? No siksi, kun mie haisen mein kissoille. Ja hää vihaa niitä. Samoin kuin sitten mein Nelli vihaan Issun "äitiä". Eli siis Oton äitiä. Noh, Issu on ollu suht rauhallinen tän reissun aikana. Ei ressaa hirveesti tytöistä, uskaltaa jopa liikkua talossa. Nimittäin yhdessä vaiheessa kun tultiin kylään sillein että tytöt oli mukana, linnottautu Issu kaapin päälle niin kauaksi aikaa, että myö oltiin jo ehditty ajaa takaisin Porvooseenkin. 

No, ei se Issu vieläkään tytöistä tykkää, kun se ne näkee niin suhinahan siitä syntyy. Ja ärinää unohtamatta. 

Issu rakastaa olla ulkona. Sillä on oma flexi, joka on sidottu ulko-oven viereen. Sillä se pääsee tepastelemaan pihalle 10m säteellä ovesta. Siellä se pusikossa lintuja vahtii ja toisinaan saa jopa sammakonkin kiinni. 

Oon ollut täällä nyt siis hmm.. neljä päivää. Eiku viis, ja Issu on halunnut muutaman kerran ulos. Kun oon ottanu hänen valjaat naulasta, on hää lähteny hirveetä kyytiä juoksemaan karkuun. No ei ole pakko mennä ulos. Tänään miulla oli jäänyt eteisen "väliovi" auki ja Issu istui ulko-oven takana miukuen, pihalle pitäisi päästä. No mie nappasin naulasta hänen valjaat ja menin eteiseen. Pistin välioven kiinni perässäni, jottei meijän tytöt tuu siihen hästäämään kun sitten Issu hermostuu. Plus, Nelli on sellanen sukkela tyttö, että se saattas jopa Issun ohitse juosta pihalle huutaen "Freeeeedooooom". 

Sain valjaat hyvin Issulle päälle. Avasin ulko-oven, pidin Issua valjaista kiinni, ettei hän karkaa. Otin ulko-oven luonta flexin pään, johon valjaat kiinnitetään. Rupesin kiinnittämään flexiä valjaisiin, mutta en heti löytänyt kiinnitys renksukkaa valjaista. Issu hermostui. Siis HERMOSTUI ! Hää huuti täysiä, tiäthän silleen ku jossai juutuuppi videoissa kissa rääkyy kun se tappelee toisen kissan kanssa, ja kävi miun käteen kiinnni, hampailla puri luuhun asti vissiin, takatassuilla potki niin helkkaristi ja etutassun kynsillä puristi kiinni. 
Miun oli pakko edelleen pitää valjaista kiinni koska väliovi oli kiinni, Issu ei ois päässyt sisään ja ulko-ovi oli auki, hää ois saattanu karata. Toinen repii minuu minkä ehtii kunnes sain ulko-oven kahvasta kotteen että vedän sen kiinni. No niinhän siinä sitten kävi että kun vauhdilla ovea kiinni vedin niin miun jalkahan oli oven välissä ja vedin oven täysillä kiinni niin, että jalka jäi väliin. AI JUMALAUTA !!! Siis miusta tuntui, että nyt katkesi jalka ja edelleen pakko pitää Issun valjaista kiinni vaikka sattuu jalkaan ja käsi ihan jo verillä kun hää vaan raapi.... Viimein sain vedettyä jalan oven välistä ja ulko-oven kiinni sekä välioven auki.  

Siis mitä just tapahtu. Ei stana. Ja mitä nyt tapahtuu. Pääsenks mie täältä eteisestä pois kävellen vai kontaten vai vuodanko kädestä kuiviin. 

Pääsin pois. Kävellen. Ja en vuotanut kuiviin. Vasen käsi on aivan naarmuilla, oikeassakin pari haavaa. Molemmissa käsissä ihanat syvät naarmut kämmenessä jotka kirvelee makeesti. Oikea jalka, joka jäi oven väliin, on sika kipee. Ja turvoksissa. Siis kävely ei satu, mutta se, että se osuu mihinkään sattuu. Ja lujaa. 

Mitä tästä opimme? 
No en oikein tiä. Joko sen, että en tuu enää vahtimaan Issuu tai sit sen, että en enää yritä päästää häntä pihalle tai sitten sen, että Oton vanhempien täytyy jättää Issu pihalle lähtiessää ja mie vahin häntä viikon sitten aina ikkunasta ulos vilkuillen. Ruokaa voin viiä pihalle kanssa. Mutta tän reissun ulkoilut on ulkoiltu, tai siis yritetty. Ja valjaat kyllä saa joku muu ottaa Issulta pois. Yritin illalla ottaa, mutta hyökkäys oli jo lähes varma niin päätin poistua paikalta. 
Olen maailman huonoin kissanvahti.


No mut hei! Täähän meni ihan viko raiteille tää miun teksti. Miun piti tulla lisäämään muutamia kuvia mitä oon tehnyt nyt tässä yli puolen vuoden aikana kun en oo mitään tänne päivittänyt mutta tässä mie vaan avaudun kovasta kohtalostani..

Niin, eli siis. Mie oon kesän aikana ruennu tekemään pipoja. Sellasia trikoisia pipoja jotka jää päälaelta rutulle. Sellasia kun jokatoisella on päässä kadulla. Niitä on ihan tehä. Kankaita löytyy miljoonia ihania kuoseja ja ompelu vaan on ihanaa. 

Lisäksi mie oon tehnyt nyt aika paljon avainnauhoja ja sitten oon tehnyt myös enkeli-avaimenperiä. Virkkaillu mie en oo nyt olleskaa, en oo ehtiny. Pitäis kyllä ja tekis mieli mut toi pipohomma on saanu miut pauloihinsa. Mattoja on pyyetty kanssa virkkaamaan ja kuteita miulla on tuhottamasti, koska Porvoosta loppu "kudekauppa" ni hamstrasin kuteita sitten varastoon urakalla.. 

Jospa mie laittasin pari kuvaa piposta ja koruista mitä on tullut värkkäiltyä. 





Tein uuteen työhön uuden avainnauhan..
Sitten avainnauhan pyysi pomo...

 
Ja työkaveri...
Ja toinen...


Ja kolmas...
...joka halusi saman tyyppiset avainnauhat kuin omansa kahdelle tyttärelleen joiden lempiväreihin lukeutuu äitinsä lailla hento pinkki ja valkoinen.
Ja neljäs...
Yksi työkaveri toi omia vanhoja helmikoruja miulle ja toivoi saavansa avainnauhan, johon sisältyy hänen vanhoja helmiä sekä miulta jotain mitkä koen olevan nättejä. Hänen tuomissa koruissa oli kaikkia sateenkaaren värejä ja ylikin, niin päädyin tekemään mustapunaisen avainnauhan joka mielestäni sopii hänelle hyvin. Tyytyväinen oli myös saaja =)


That's all this time. Kiitos kun jaksoit lukea <3

Hei muistahan seurata miun valokuvapäiväkirjaa johon päivitän päivittäin yhden kuvan ja vähän jotain tekstiäkin päivästäni. Englannin kielentaito on sivulla suotavaa, ellei tahdo vain katsella kuvia =) 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kyllä mie vielä täällä oon! :)

Heippa vaan! =)
Oon liittyny yhelle sivulle, bliphoto.com, joka on osa syy siihen kun en oo tänne postaillu. Bliphoto on sivusto, johon voi ladata yhden kuvan päivässä "omille sivuille". Kuva kertoo sitten siun päivästä ja siihen voit kirjottaa mitä haluatkaan. Sivu on maailmanlaajuinen ja hauskaa siel onkin just se, että näkee kuvia eri puolelta maailmaa ja voi keskustella sitten erimaalaisten kanssa. 
Ihmiset on hirmu kohteliaita ja mukavia siellä. Ainakin kaikki kenenkaa mie oon jutellu. Otin haasteen vastaan ja liityin vuoden alusta lähtien ko. sivulle ajatuksena blipata vuoden jokaisena päivänä sinne yksi kuva. Tähän asti hyvin on mennyt, joka päivä tullut joku aihe kuvalle, vain yhtenä päivänä en ois jaksanut kuvata kun olin tosi väsynyt mut muutoin ihanaa kuvata sinne kun rakastan valokuvausta =) Sivustolla puhutaan englantia, mutta toki sinne voi kirjottaa millä tahansa kielellä, joka kuitenkin rajoittaa sitä mitä muut ymmärtää ehkäpä :P  Tästä klikkaamalla pääset suoraan kattomaan miun uusinta päivitystä. 

No mutta vaikka en ole tänne ehtinyt kirjotella niin oon kuitenkin koruja tehnyt =) Laitan nyt muutaman kuvan vain siltikin. Ystäväni, Henna, pyysi minuu tekemään hänelle värikkään avainnauhan töihin ja näytti kaikki värit mitä siihen halus, ja tällainen siitä tuli:

 ***

Miun yks työkaveri pyys jos mie voisin tehhä hänelle hänen ostamista helmistään korun ja palkaksi hän neuloo miulle villasukat miun antamista langoista. Tällä hetkellä oon vasta tehnyt yhen käsikorun hänelle, kolmerivisen, jota voi käyttää myös kaulakoruna. Mutta helmiä on niin paljon, että teen toisen samantyyppisen käsikoru/kaulakorun hänelle ainakin =) Noi ruskeat isot helmet missä raitoja, on niitä hänen omia helmiä.

***

29.3. oon menossa Sinellin järjestämään koko perheen pääsiäistapahtumaan Vantaalle myymään kirpparille askartelutarvikkeita sekä omia korujanikin vähän. Aattelin ottaa myyntiin sinne ainakin enkeleitä, avaimenperinä ja kännykkäkoruina ainakin, kun oon niitä taas kasapäin tehnyt :D Noitten enkeleiden tekeminen on ihanaa, niistä saa niin erinäkösiä pienillä muutoksilla ja kaikki väriyhdistelmät on ihania =) Tai no ei ihan kaikki, jos on ihan sekava väritys mut silti :)


Lisää hyviä uutisia, oon saanut vakituisen työpaikan Porvoosta ja aloitan uudet työt keväällä! :))